“Työ antoi voimaa silloin, kun elämä horjui”

Pelastusalan ammattilainen Jari Helkaharju kohtasi tilanteen, johon mikään ei täysin valmista.

Jari on tehnyt pitkän uran pelastusalalla. Hän on tottunut tilanteisiin, joissa ihmisiä autetaan kriisin keskellä – usein hetkissä, joissa elämä muuttuu pysyvästi. Hän aloitti uransa palomiehenä 23-vuotiaana ja on sittemmin toiminut myös esihenkilötehtävissä, muun muassa puolustusvoimilla pelastuspäällikkönä.

Työ on ollut vaativaa, mutta tuttua. Sellaista, johon koulutus ja kokemus ovat antaneet varmuutta. Sitten elämä toi eteen tilanteen, johon mikään koulutus ei täysin valmista.

Jarin puoliso Piia sairastui maksasyöpään syksyllä 2019.

Työstä tuli vastapaino

Sairauden myötä arki muuttui nopeasti, mutta työ säilyi silti osana elämää. Jari päätti ottaa tilanteen avoimesti puheeksi työpaikalla heti alkuvaiheessa.

– Halusin, että työpaikalla tiedetään, mitä elämässäni tapahtuu. Jos esimerkiksi Piian voinnissa olisi tullut äkillisiä muutoksia, niin ihmiset ymmärtäisivät tilanteen. Se helpotti omaa oloa, kun ei tarvinnut esittää, että kaikki on normaalisti.

Vaikka kotona elettiin epävarmuuden keskellä, työ ei muodostunut kuormitukseksi – päinvastoin.

– Työ oli minulle hyvää vastapainoa. Se antoi muuta ajateltavaa ja auttoi jaksamaan. Siinä oli jotain terapeuttista, kun sai keskittyä tekemiseen. Piia myös kannusti minua jatkamaan elämääni hänen sairaudestaan huolimatta.

Työyhteisön suhtautuminen oli ratkaisevassa roolissa siinä, että työ pystyi toimimaan tukena.

– Kyllä sen huomasi, että tilanteemme kosketti ihmisiä. Moni varmasti peilasi tilannetta omaan elämäänsä. Esimerkiksi oma esihenkilöni sanoi suoraan, että jos tarvitsen vapaata, se järjestyy. Siitä tuli sellainen olo, että ainakin työn puolesta asiat järjestyvät, kun muu elämä oli epävarmaa.

Kokemus toi perspektiiviä, mutta ei poistanut surua

Vaikka tilanne oli henkilökohtaisesti raskas, Jari kokee, että pelastusalan tausta vaikutti siihen, miten hän pystyi suhtautumaan tilanteeseen.

– Olen nähnyt työssäni paljon. Kuolema ei ole minulle vieras asia, vaan se on ollut osa työtäni jo nuoresta asti. Sen vuoksi olen ymmärtänyt elämän rajallisuuden ehkä eri tavalla kuin moni muu. Silti tällainen tilanne omassa elämässä, vielä ennenaikaisesti, on jotain aivan muuta. Ei siihen oikein voi valmistautua.

Pelastusalalla yksi keskeinen taito on kyky toimia paineen alla – myös silloin, kun tilanne on henkisesti kuormittava.

– Me emme ole tunteettomia, mutta työssä on opittava siirtämään tunteet hetkeksi sivuun, jotta pystyy toimimaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä olisi – päinvastoin, tunteet pitää käsitellä myöhemmin. Jos niitä alkaa patoamaan, se kuormittaa ajan myötä ja näkyy myös työssä ja tavassa kohdata ihmisiä.

Työuran aikana Jari on nähnyt myös muutoksen siinä, miten vaikeista asioista puhutaan.

– Tässä on selkeä sukupolviero. Vanhemmissa sukupolvissa on ollut enemmän sellaista, että asioista ei puhuta, vaan ne jätetään käsittelemättä. Mutta nuoremmat sukupolvet ovat paljon valmiimpia puhumaan. Nykyään voi olla, että joku nuorempi kollega sanoo suoraan haastavan hälytystehtävän jälkeen, että tästä pitää puhua. Se on iso ja hyvä muutos.

Työ, joka kantaa – myös vaikeina aikoina

Jarilla on myös paloturvallisuusalan yritys, jota hän hoiti yhdessä Piian kanssa. Yrittäjyys auttoi Jaria selviytymään.

– Se oli, ja on edelleen, minulle henkireikä – ja tapa jatkaa jotain, mikä oli meille yhteistä. Yrityksen pyörittäminen toi onnistumisen kokemuksia ja muistutti siitä, että pystyn edelleen tekemään asioita ja menemään eteenpäin.

Kaiken keskellä tärkeäksi muodostui myös se, että tukea oli saatavilla.

– Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen kriisiapu on ollut minulle todella merkittävää. Aloitimme käynnit jo vaimoni sairauden aikana, ja olen saanut sieltä apua myös myöhemmin. Se on auttanut jäsentämään kaikkea tapahtunutta.

Elämä jatkuu

Tänään Jari katsoo tulevaisuuteen toiveikkaasti, vaikka kokemus on jättänyt jälkensä.

– Piia haudattiin tammikuussa 2023, ja lupasin hänelle, että jatkan elämääni. Se ei tarkoita, että kaikki olisi ennallaan, vaan elämä jatkuu hieman eri tavalla.

Arkeen kuuluu edelleen mielekäs työ pelastusalalla, yrittäjyys ja myös oman kokemuksen jakaminen muille.

– Teen tällä hetkellä Elämä jatkuu-podcastia, jossa puhun surusta ja siitä, miten sen kanssa voi elää. Se on ollut yksi tapa käsitellä asioita ja samalla auttaa muitakin. Podcast on tarkoitus julkaista tämän vuoden aikana.

Vaikka matka on ollut raskas, näkymä eteenpäin on selkeä.

– Näen tulevaisuuden valoisana. Suru kulkee mukana, mutta sen kanssa oppii elämään, ja elämässä on edelleen paljon hyvää.

 

 

Tämä artikkeli on osa Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen ”Syöpä on työasia”-kampanjaa. Kuten Jarin kokemuksesta käy ilmi, vaikeissa elämäntilanteissa oikeanlainen tuki voi olla ratkaisevaa. Syöpään sairastuminen, sairauden eteneminen tai siihen liittyvät menetykset voivat kuormittaa mieltä ja jaksamista, mutta näissä tilanteissa apua on saatavilla. Pohjanmaan Syöpäyhdistys tarjoaa tukea kriisin käsittelyyn myös läheisille.